Testit

Samsung Q9F: pelaajan unelma

Kommentoi

Samsungin lippulaivamalli hemmottelee pelaajia, mutta on siitä iloa muillekin.

Tämän arvion valmistuminen on viivästynyt kerta toisensa jälkeen mitä eriskummallisimmista syistä. Tuoreimpana mainittakoon se ilonpilkahdus, että parin vuoden työttömyyden jälkeen sain täysin yllättäen varsinaisen unelmaduunin. Vapaa-aika muuttui kertaheitolla harvinaiseksi herkuksi, mikä näkyy sivuston päivitystiheydessä. No, minkäs teet, laskut on maksettava. Ja nyt itse asiaan.

Q9F on, tai oikeastaan oli, Samsungin tämän vuoden QLED-malliston lippulaiva; 8K-tarkkuuteen yltävä Q900R kun taitaa tulla myyntiin vielä tämän vuoden puolella. Viime vuoden malleihin verrattuna Q9F ei ole vallankumouksellinen harppaus kohti täydellistä kuvaa, mutta selvää kehitystä on tapahtunut yhdellä sun toisella osa-alueella.

Syvempää mustaa, kirkkaampaa kiiltoa

Q9F:n taustavalaistus on mallia FALD, eli Full-Array Local Dimming. Kuvapinnan takana olevat ledit on jaettu hieman alle 500 ryhmään, joiden kirkkautta tv:n ohjelmisto säätelee kuvasisällön tarpeen mukaan. Samsung on kuitenkin säätänyt FALD-algoritmin hieman turhan äkäiseksi, sillä se tuppaa rusentamaan tumman pään detaljin olemattomiin pimeissä kohtauksissa. Algoritmi tavoittelee kärkkäästi syvää mustaa ja vähäistä bloomingia, minkä takia se joutuu uhraamaan detaljia kuvan tummassa ja kirkkaassa päässä.

Q9F:n mustan taso on LCD-televisioiden kärkeä, kiitos markkinoiden parhaan hajavaloa vangitsevan suotimen. Sen ja runsaan valotehon ansiosta Q9F tuottaa näyttävää kuvaa myös valoisassa tilassa. Samsungin käyttämän VA-paneelin katselukulma on laajempi kuin VA-paneeleissa yleensä, mutta katselukulman kasvaessa lisääntyy myös blooming, eli tummalla pohjalla olevien esineiden ympärille piirtyvä hehku.

Kohtisuoraan katsottuna Q9F:n blooming on kiitettävän vähäistä… suurimman osan aikaa. Ääritilanteet, kuten videopelin animoidun lataussymbolin pyöriminen muuten mustalla ruudulla, antavat kiistattoman näytön LCD/LED- ja OLED-teknologioiden eroista. Q9F:n ruudulla lataussymbolin liikettä seurasi selkeästi havaittava hehku, koska pikseleitä valaisevat lediryhmät ovat kooltaan liian isoja ja valaisevat siksi pikseleitä, joiden pitäisi olla pikimustia. OLED-tekniikassa jokainen pikseli on ohjattavissa erikseen, eikä esimerkin mukaista hehkua pitäisi esiintyä. Teoria ja käytäntö ovat kuitenkin usein kaksi kovin eri asiaa; näin aivan aavistuksen verran vastaavanlaista hehkua samassa tilanteessa myös OLED-ruudulla.

Kuva, ääni ja virta yhdessä piuhassa

Samsung on jälleen siirtänyt HDMI-liitännät ja liudan muita liitäntöjä ulkoiseen One Connect -boksiin, joka kytketään televisioon muutaman millimetrin paksuisella välijohdolla. Tänä vuonna välijohdossa kulkee myös virta, joten televisioon menee nyt vain yksi johto, joka on helppo jemmata pois näkyvistä. Jos telkun mukana tuleva viisimetrinen välijohto on liian lyhyt, myy Samsung erikseen 15-metristä.

Välijohdon voi viedä huomaamattomasti jalustan läpi.

One Connect -boksin piilottaminen onkin eri juttu. Se on nimittäin iso ja painava. HDMI 2.0b -tuloja on neljä, joista yksi tukee ARC-paluukanavaa. Muita liitäntöjä ovat ethernet, optinen äänilähtö, muutama USB 2.0, antennitulot sekä slotti maksukortille. Televisio tukee luonnollisesti myös Wi-Fiä. Takapaneelin kulmassa piilottelee pikkuplugin kelpuuttava Ex-Link, josta lisää myöhemmin.

One Connect -boksi on aikamoinen möhkäle.

Kaukosäätimenä toimii tänä vuonna pelkistetyn tyylikäs Smart Remote, jonka mikrofoni mahdollistaa television käytön äänikomennoilla. Ominaisuuden käyttö vaatii internet-yhteyden, koska komennot käyvät Samsungin pilvessä tulkattavana.

Uusi Smart Remote

Äänikomennoilla voi mm. valita kuva- ja äänilähteitä ja käynnistää sovelluksia. Testasin ominaisuutta vain ohikiitävän hetken, jonka aikana se toimi varsin hyvin, joskin ajoittain ärsyttävän pitkällä viivellä. Televisio tunnistaa lisäksi kiitettävän hyvällä osumatarkkuudella sen HDMI-tuloihin kytketyt laitteet, minkä jälkeen laitteen hallinta onnistuu samalla Smart Remote -kaukosäätimellä. Tiettyyn rajaan asti, tietenkin. Smart Remote ei korvaa esim. Xboxin peliohjainta.

Q9F:ssä on Samsungin uusin Tizen-käyttöjärjestelmä. Se on parhaimmillaan erinomaisen ripeä, ja osaa tuoda sovelluksista suosituksia ja muuta tietoa käyttöliittymän päätasolle. Voit esimerkiksi plärätä Netflixin sisältöä television käyttöliittymässä käynnistämättä itse Netflix-sovellusta.

Sovellusvalikoima ei ole valtava, mutta sisältää tärkeimmät ja yleisimmät palvelut, kotimaiset mukaanlukien. Q9F tukee YouTuben VP9.2-profiilia ja osaa siten toistaa YouTuben HDR-sisällön; tämä temppu onnistuu kovin harvalta upouudelta HDR-televisiolta, joten papukaijamerkki Samsungille.

HDR-formaateista puheen ollen, YouTuben HDR:n lisäksi Q9F tunnistaa ja toistaa HDR10-, HLG- ja HDR10+ -formaatit. Jep, ei Dolby Visionia; tästä ropisee miinuspisteitä. Televisiolla on luonnollisesti UHD Alliancen myöntämä Ultra HD Premium -luokitus.

Oiva näyttö pelikäyttöön

Kuten arvostelun otsikko antaa ymmärtää, Samsung on panostanut vahvasti pelaavan kansanosan hemmotteluun. ALLM, eli Auto Low Latency Mode, paiskaa television automaattisesti Game Mode -tilaan, jolloin toistoviive on vain 15 millisekuntia sekä 1080p- että 4K 60p HDR -kuvalla. ALLM toimii ainakin Xbox Onen kanssa.

120 fps:n tuki kiinnostanee joitain pelaajia. Kun Xbox Onen resoluutioksi valitsi 1080p tai 1440p, ilmaantui hyväksyttävien kuvanopeuksien listalle 120 fps. Moinen kuvanopeus tuntui vaan vaativan enemmän vääntöä kuin Xbonella oli tarjota, joten ominaisuudesta lienee tähän hätään iloa lähinnä PC-pelaajille.

Kun VRR ei ole VRR

VRR, eli Variable Refresh Rate, tahdistaa television PC:n tai pelikonsolin rendausnopeuteen. Näytön lukitsemisen esim. 60 fps:n kuvanopeuteen sijaan VRR:ää tukeva näyttö muuttaa kuvanopeuttaan lennossa ja piirtää vain valmiit ruudut sitä mukaa kun PC/pelikonso ehtii niitä rendata. Näin vältytään keskeneräisten ruutujen piirtämiseltä ja kuvan ”repeilyltä”. Tuloksena on sulavammin päivittyvä kuva.

VRR on osa HDMI 2.1 -standardia. Q9F:n HDMI-tulot ovat versiota 2.0b, joten miten tämä on mahdollista? Siten, että Samsungin tukema VRR ei ole HDMI 2.1:ssä speksattu ominaisuus, vaan AMD:n FreeSync, jonka Samsung on nimennyt uusiksi. Siksi Q9F:n VRR vaatii kuvalähteeltä FreeSynciä pukkaavan näytönohjaimen.

Valitettavasti en päässyt itse testamaan Q9F:n VRR:ää, koska VRR-tuen sisältävä ohjelmistopäivitys tuli jakoon kolme päivää testitelevision palauttamisen jälkeen.

Joo joo, pelit blaa blaa, mites se kuvanlaatu?

Aivan ensimmäisenä silmään pisti television omien valikoiden ja mm. Netflixin käyttöliittymän värien ylenpalttinen kylläisyys. Väripaletti oli luonnottoman saturoitunut, suorastaan räikeä. SDR- ja HDR-toiston kalibroinnilla ei ollut valikoiden väriloistoon mitään vaikutusta. Kalibroidut säädöt astuivat voimaan vasta sisällön toistuessa, mikä tuntuu höntiltä, vaikkei mikään katastrofi olekaan.

Täysin harmaassa testikuvassa näkyi jonkin verran Dirty Screen Effectiä, eli kuvaan kuulumatonta juovaa ja epätasaisuutta. Tavallisella sisällöllä DSE:iä ei havainnut. Sen sijaan kuvassa esiintyi satunnaisesti lievää kirkkauden pumppaamista, jota ei voinut olla huomaamatta.

Kirkkaus ajelehti hieman myös kalibroinnin ja mittausten aikana. Maksimikirkkaudeksi 10 prosentin ikkunalla mittautui milloin hieman alle 1300 nittiä, milloin hieman alle 1500 nittiä. 100% vitivalkoisesta kuvasta herui usean mittauksen keskiarvona pyöreästi 600 nittiä.

Q9F skaalaa HD-sisällön 4K-tarkkuuteen erinomaisen hyvin. SD-sisältö näyttää aika kaamealta, mitä osasi kyllä odottaa: 400 000 pikselin muuntaminen kahdeksaksi miljoonaksi ei ole helppo temppu.

Mitäs muuta… niin tosiaan: paketista nostettuna Q9F ei ollut järin hyvissä säädöissä. Ei ainakaan niin hyvissä kuin mitä lippulaivalta odottaisi. Ja näin päästään aasinsillan kautta mittaus- ja kalibrointituloksiin.

UHD4K.fi käyttää näyttöjen mittaamiseen ja kalibrointiin SpectraCalin kehittämää CalMAN-ohjelmistoa. Tutustu Spectracalin tuotteisiin osoitteessa calman.spectracal.com.

Mittaukset ja kalibrointi

Keskityin painimaan Movie-kuvatilan kanssa, koska muut kuvatilat sisälsivät kalibroinnin estäviä kuvanparannustoimintoja, joita ei saanut pois päältä. Katsotaanpa ensin millaista jälkeä Movie (SDR) -kuvatila tuotti tehdasasetuksilla. (Klikkaamalla saat esiin isomman mittakuvan.)

  • RGB-tasapaino
  • BT.709-väriavaruuden peitto

Ei järin hyvä tulos, kuten käppyröistä näkyy. Harmaiden väritasapaino alkaa harittaa ilkeästi jo IRE20:n kohdalla. Virheen määrää kuvaava dE2000-arvo lipsahtaa kolmen väärälle puolelle IRE30:n kohdalla ja kasvaa tasaisesti vitivalkoista kohti. Vitivalkoisen virhe on jo sitä luokkaa, että sen näkee selvästi paljaalla silmällä. Gamma pörrää myös omissa sfääreissään, kaukana BT.1886:n mukaisesta 2,4:stä.

Väriavaruuden tilanne on hieman parempi. Tehdasasetuksilla Q9F toistaa 97,4 prosenttia BT.709-väriavaruudesta. Mutta vain punainen ja magenta ovat virheen määrältään hyväksytyn rajoissa.

Kalibroinnin jätin tällä kertaa CalMAN-ohjelman urakaksi. Se osaa nimittäin keskustella Samsungin 2018-mallien kanssa One Connect -boksin Ex-Link -liitännän kautta. Jätin siis CalMANin raksuttamaan ja poistuin takavasemmalle keittämään itselleni pannullisen maukasta teetä.

  • Keskimääräinen dE-virhe vain 0,7
  • Jotain hyvää, jotain huonoa

Tällaista jälkeä autokalibrointi sai aikaan. Harmaiden väritasapaino kohentui merkittävästi, dE-virheen keskiarvon jäädessä alle yhden. Tuota voi kehua erinomaiseksi tulokseksi, vaikka gamman tummassa päässä kaikki ei olekaan ihan kuin pitäisi.

Väriavaruuden kalibronti ei ollut samanlainen suksee. Väriavaruuden peitto kasvoi toki 98,2 prosenttiin, mutta magentan dE-virhe lipsahti päälle kolmeen. 100% ja 75% valkoiset sekä keltainen ovat nyt esimerkillisesti kohdallaan, eikä punainenkaan huono ole. Yritin korjata muita värejä manuaalisesti, mutta tunnin äheltämisen jälkeen oli myönnettävä että tuota parempi tulos ei ainakaan tällä yksilöllä ollut mahdollinen.

Sitten HDR:n kimppuun

SDR-mittausten jälkeen en odottanut liikoja Movie (HDR) -kuvatilan tehdasasetuksilta. Pessimisti ei pety, sanotaan.

  • Movie (HDR) -kuvatilan väritasapaino tehdasasetuksilla

SDR-mittauksista tuttu väritasapainon hajoaminen toistui HDR-tilassa. Alempi RGB-käppyrä ottaa huomioon luminanssin, ylempi taas ei. Pielessä ovat silti molemmat. Q9F seuraa EOTF-käyrää esimerkillisesti omaan maksimikirkkauteensa saakka.

Katsotaanpa mitä autokalibrointi sai aikaan HDR-tilassa.

  • Väritasapaino autokalibroinnin jäljiltä

CalMAN teki hyvää työtä. DeltaE-virhearvot ovat vallan erinomaisia, ottipa tuloksissa luminanssin huomioon tai ei. Televisio alkoi kalibroinnin jälkeen tehdä tonemäppäystä yli tuhannen nitin kirkkausarvoille. Tuo ei ole sinänsä huono asia, sillä monet UHD Blu-rayt on masteroitu 4000 nitin maksimikirkkauteen, ja tonemäppäyksen ansiosta Q9F ei leikkaa kuvan kirkkaasta päästä sävyjä samalla tavalla kuin monet muut HDR-televisiot.

Väriavaruuskalibrointi tuli tehtyä, mutta mittausdata ja graafit katosivat kuin suolikaasu saharaan tallennustiedoston korruptoiduttua. Puuh.

P3- ja BT.2020-väriavaruuksien peittomittaukset tallentuivat onneksi kuten pitää.

  • Q9 toistaa lähes koko P3-väriavaruuden
  • 85% ei ole heikko esitys

Q9F loistaa Ultra HD Blu-ray -kiekoilla käytettävän P3-väriavaruuden toistossa. Vihreä ja punainen ovat toki hieman ylisaturoituneita, mutta yli 99 prosentin peitto on erinomainen tulos. Reilusti muita väriavaruuksia laajempi BT.2020 on tulevaisuuden juttu, sillä sitä hyödyntävää sisältöä ei saa vielä mistään. Q9F toistaa 85 prosenttia BT.2020:n sävyistä, enkä tältä istumalta muista nähneeni parempaan pystyvää televisiota.

Q9F on tämän hetken LED/LCD 4K HDR -televisioiden aatelia.
Artikkelit, Uutiset

IFA 2018 -kooste

Kommentoi

Jaa mitä, 4K? Hah, unohda se! TV-valmistajat ovat jo kovaa vauhtia siirtymässä 8K-aikakauteen. IFA-messuilla nähtiin 8K-televisioita useilta merkeiltä. Taisi siellä jokunen uusi 4K-televisiokin olla, nurkan takana piilossa.

8K vie ja kuluttaja vikisee… mutta miksi ihmeessä?

Yksi IFAn kiistellyimmistä puheenaiheista on ollut 8K-televisioiden esiinmarssi. Kuluttajan näkövinkkelistä 8K:ssa ei ole mitään järkeä vielä moneen vuoteen — jos silloinkaan. HD:n ruumis sätkii ja pärskii yhä, eikä 4K-sisällöstä ole varsinaisesti runsauden pulaa ainakaan täällä peräpohjolassa. Ja kun HDR:kin on edelleen suurimmalle osalle kuluttajista täysi mysteeri, ei valmistajien 8K-panostukselle tahdo löytyä ymmärrystä.

Miksi 8K sitten on tällä hetkellä niin järjettömän tuntuinen kehitysaskel?

  • 8K-sisältöä ei ole, eikä ole tulossa vielä pitkään aikaan
  • 8K-kuvan siirto vaatii HDMI 2.1:n = kaikki HDMI:llä kytketyt laitteet täytyy päivittää uusiin
  • 8K-sisällön katseluun netin kautta tarvitaan ainakin 50 Mbps:n yhteys
  • Pelkkä kuvapisteiden määrän lisääminen ei yksinään ole kovin houkutteleva päivitys
  • Jotta kasvaneesta tarkkuudesta olisi näkyvää iloa, täytyy kuvakoon kasvaa huomattavasti

NHK aikoo aloittaa 8K-lähetykset Japanissa vielä tämän vuoden puolella. Hieno homma heille, mutta ei paljon lohduta muuta maailmaa. Tokion olympialaisissa tullaan varmasti kuvaamaan paljon 8K-sisältöä, mutta sen jakelu on siinä määrin hankalaa, että täkäläisen operaattorin kaapelista tai netistä sitä lienee turha odottaa saavansa.

Ultra HD (4K) oli kuolla lähtötelineisiin, koska kuluttajat eivät kokeneet pelkkää kuvapisteiden määrän kasvamista tarpeeksi houkuttelevaksi. HDR käytännössä pelasti 4K:n lupaamalla paitsi enemmän, myös entistä parempia kuvapisteitä. Nyt viihde-elektroniikan valmistajat ovat tekemässä samaa virhettä: kuvapisteiden määrä nelinkertaistuu taas, mutta siinä kaikki.

8K:n suurin kompastuskivi on, hullunkurista kyllä, kuvan entistä suurempi tarkkuus. Jotta 16-kertaisesti perinteistä HD:ta tarkemman kuvan yksityiskohdat olisivat ilmiselvästi nähtävissä, täytyy televisioiden olla reilusti entistä suurempia. Usko pois, et halua edes kuulla kuinka paljon suurempia.

Vai haluatko? Hyvä on, otetaan pari esimerkkiä. Jos katseluetäisyytesi on 2 metriä ja omaat ns. normaalin 1.0-näkökyvyn, olisi 8K-television optimaalinen kuvakoko… 210 tuumaa kulmasta kulmaan. Entäs toisinpäin, jos ostat 85-tuumaisen 8K-television? Optimaalinen katseluetäisyys olisi, usko tai älä, 80 senttimetriä.

Kyllä, nuo etäisyydet ja koot ovat aivan poskettomia. Kenenkään ei tarvitse istua noin lähellä 85-tuumaista televisiota nähdäkseen eroa 4K- ja 8K-kuvan välillä; optimaalisella tarkoitetaankin koko tarkkuuden erottamista siten, ettet vielä erota yksittäisiä kuvapisteitä. Keskivertonäkökyvyn omaava alkaa nähdä eroa 8K:n hyväksi hieman alle kahdesta metristä 85-tuumaisella ruudulla. Haukansilmillä varustetut näkevät eroa kauempaakin.

Vuosi pari etuajassa (?)

Samsungin Q900R-sarjan 8K-televisiot tulevat myyntiin hyvin pian, ehkä jo tässä kuussa. Sarjan pienin on kooltaan 65″ ja sen isoveljet ovat 75-, 82- ja 85-tuumaisia. Samsungin omaan QLED-näyttötekniikkaan perustuvat televisiot suorastaan pursuilevat uusinta teknologiaa, jonka tärkein tavoite vaikuttaa olevan HD- ja 4K-kuvan skaalaaminen 8K-tarkkuuteen mm. keinoälyä hyväksikäyttäen. TV:t tukevat tietysti HLG-, HDR10- ja HDR10+ -formaatteja, mutta eivät Dolby Visionia. Valmistajan mukaan televisiot saavuttavat jopa 4 000 nitin maksimikirkkauden, jolle – jos se pitää paikkansa – pitää nostaa hattua. Virallisia suomihintoja en ole vielä nähnyt, mutta Tanskassa 65-tuumaisen hinta on varsin maltillinen 5 400 euroa. 85-tuumainen kulkeutuu kotiin hieman yli 15 000 eurolla.

© 2018 Samsung

LG ei voi tietenkään jäädä perivihollistaan huonommaksi, joten se esitteli vielä prototyyppiasteella olevan 88-tuumaisen OLED-television 8K-tarkkuudella. Joidenkin kommentaattorien mukaan TV tulisi kauppoihin vasta parin vuoden päästä.

© 2018 LG

 

Kiinalainen TCL on maailman kolmanneksi suurin TV-valmistaja, joten ei ihme, että sen osastolla komeili 75-tuumainen 8K-televisio. Ledein toteutettu taustavalaistus on jaettu yli 800 erikseen himmennettävään alueeseen. TV:n kirkkaudeksi ilmoitetaan nykyään jo vaatimaton 1 000 nittiä, mutta tuettujen HDR-formaattien listalla on Dolby Vision. Integroitu soundbar tukee Dolby Atmosta ja sisältää puhekomentoja tottelevan tekoälyapulaisen. Paneeliteknologiana jyllää QLED.

© 2018 Quantum OLED Displays & More / YouTube

 

Turkkilainen Vestel valmistaa kodin elektroniikkaa monilla eri merkeillä, kuten Finlux, Luxor, Telefunken, Kendo, Toshiba ja Sharp. Nyt se esitteli omalla brändillään 65-tuumaisen, taustavalaistun LED 8K-television.

© 2018 Quantum OLED Displays & More / YouTube

Myös Toshiba ja Sharp esittelivät 8K-televisioitaan IFA-messuilla. Sharp on tuomassa ensi vuoden alussa kauppoihin jo toisen sukupolven 8K-televisioita 60-, 70- ja 80-tuumaisina malleina. Toshiba tyytyy tähän hätään 65-tuumaiseen malliin.

Se 8K:sta, siirrytään 4K:n pariin.

Sony: Bravia Master -sarjan televisiot

Viime vuosina ryhtiliikkeen tehnyt Sony marssitti yleisön eteen uudet BRAVIA MASTER -sarjan televisiot AF9 (OLED) ja ZF9 (LCD). Kummatkin tulevat myyntiin syyskuussa ja hyödyntävät X1 Ultimate -kuvaprosessoria.

https://youtu.be/6ImUOkCLkKQ

AF9-mallissa kaiuttimien virkaa toimittaa koko kuvapinta, joka värähtelee kaiutinelementin tapaan vaikuttamatta silti kuvanlaatuun. AF9 tulee myyntiin 55- ja 65-tuumaisena. HDR10:n ja HLG:n lisäksi se tukee Dolby Visionia, mutta HDR10+:tä ei ominaisuuslistalla näy. Mallien suositushinnoiksi ilmoitetaan 3 300 ja 4 300 euroa.

https://youtu.be/_f9J_k-AaiU

ZF9 julkaistaan 65- ja 75-tuumaisena. Suositushinnoiltaan ne ovat 3 300 ja 6 500 euroa. Tuettujen HDR-formaattien listalla ovat luonnollisesti HDR10, HLG ja Dolby Vision.

Molemmissa televisioissa on Netflixin kanssa suunniteltu ”Netflix Calibrated Mode”, joka on käytettävissä vain Netflix-sovelluksen kanssa.

Sonyn uudet 4K-projektorit

Sony ei ole unohtanut tykittelijöitä, vaan julkisti IFAssa kolme uutta aidon 4K-tarkkuuden projektoria. VPL-VW270ES maksaa briteissä 5 000 puntaa, joten kääntyisiköhän tuo jonnekin hieman alle 6 000 euroon? Aika näyttää. VW270ES:n valotehoksi ilmoitetaan 1 500 lumenia ja tuetuiksi HDR-formaateiksi HLG ja HDR10. HDMI-tulot tukevat nyt täyttä 18 Gbps:n kaistaa, joten 4K HDR 60p toistuu kuin vettä vaan. Hassua kyllä Sony ilmoittaa VW270ES- ja VW570ES-malleille vain dynaamisen kontrastin (350 000:1), jolla ei ole mitään tekemistä tosimaailman kanssa.

VPL-VW570ES paiskaa kankaalle 1 800 lumenia, muttei eroa spekseiltään muuten VW270ES:stä. No jaa, hinnaltaan toki: 8 000 puntaa Englannissa, joten meillä varmaan lähempänä 10 000 euroa.

VPL-VW870ES on malliston lippulaiva. Siinä missä VW270 ja VW570 tuottavat valon perinteisellä elohopealampulla, sykkii VW870:n sydämenä fosforilaser, jolle Sony lupailee 20 000 tunnin elinikää. Valotehoksi ilmoitetaan 2 200 lumenia, mikä tuntuu äkkiseltään laserille kovin vaatimattomalta. Kontrasti ilmoitetaan taas vain dynaamisena: ääretön. Huumorimiehet asialla, selkeesti. 25 000 punnan hintalappu lopettanee hekottelun lyhyeen.

Philips: lisää OLEDia

Englantilaisen audiosuunnittelutoimisto Bowers & Wilkinsin kanssa yhdessä suunniteltu OLED+ 903 tulee myyntiin lokakuussa 55- ja 65-tuumaisina versioina. Television äänentoisto on B&W:n käsialaa, joten siltä on lupa odottaa tyypillistä taulutelkkua parempaa suorituskykyä. Philips on puristanut OLED-paneelista 10 prosenttia lisää valotehoa, jota irtoaa nyt 1 000 nittiä. Kuvankäsittelystä vastaa toisen sukupolven P5-prosessori, joka tuo muassaan SDR-sisällön ”Perfect Natural Reality” -muunnoksen HDR:ksi sekä tuen HDR10+ -formaatille. Android O -päivityksen myötä OLED+ 903 tukee Google Assistantia ja Amazon Alexaa. Vallan mainioksi omissa testeissäni osoittautunut Ambilight on tietysti mukana, ja tykittää seinille elokuvan ja musiikin tahdissa elävää valoa telkun kolmelta sivulta.

© 2018 TP Vision

903:n pikkuveli OLED 803 tulee myyntiin näinä päivinä, jos ei ole jo. Se on ominaisuuksiltaan lähes identtinen 903:n kanssa valotehoa ja uutta P5-prosessoria myöten. Edullisempi hinta selittyy B&W-äänentoiston korvaamisella perinteisemmällä Philipsin äänentoistolla.

JVC: natiivi 4K:ta ja melkein-8K-projektori

Sony on jo vuosia saanut porskuttaa vapaasti markkinoiden ainoilla aidoilla 4K-projektoreilla (jos todella ökyhintaisia tuotteita ei lasketa), mutta nyt JVC astuu samaan rinkiin. DLA-N5B/W ja DLA-N7B tuottavat kuvan kolmella 4K-tarkkuuden D-ILA -paneelilla, joten ne ovat erottelukyvyn puolesta ihka-aitoja 4K-projektoreja. N5 tulee saataville mustana (N5B) ja valkoisena (N5W) arviolta 8 000 euron hintaluokkaan. Sen valotehoksi lupaillaan 1 800 lumenia ja natiivikontrastiksi (on/off) 40 000:1. HDR-formaateista se ymmärtää HLG:tä ja HDR10:tä.

DLA-N7B on 100 lumenia kirkkaampi, yltäen silti huimaan 80 000:1 natiivikontrastiin. JVC:n mukaan N7B kattaa 100% DCI-P3 -väriavaruudesta ja tukee HLG/HDR10-formaatteja. On vähän hiinä ja hiinä tuleeko N7B:n hintalapussa olemaan neljä vai viisi numeroa ilman desimaaleja.

Sokerina pohjalla on vielä DLA-NX9B, jota JVC mainostaa markkinoiden ensimmäisenä 8K-kotiteatteriprojektorina. Paperispeksit tekevät toki vaikutuksen: 2 200 lumenia, 100 000:1 natiivikontrasti, HLG/HDR10, 100% DCI-P3 ja THX 4K -sertifikaatti. NX9B ei kuitenkaan ole aito 8K-projektori, vaan 4K-paneelien tuottama kuva piirretään kankaalle kaksi kertaa yhden ruudun aikana JVC:n pitkään käyttämällä e-shift -tekniikalla. 8K-lesoilun hinnaksi tulee jonkin matkaa päälle 20 000 euroa.

4K Ultra HD Blu-ray -soittimet

Cambridge Audio esitteli ensimmäisen 4K-soittimensa elokuun alussa. CXUHD tukee HDR10- ja Dolby Vision -formaatteja. Se on varustettu kahdella HDMI-annolla, joista toinen on pyhitetty äänelle. Soittimen kaksi USB 3.0 -liitäntää tukevat videon, musiikin ja kuvien esittämistä USB-muistitikuilta ja kiintolevyiltä. Soitin osaa toistaa myös DVD Audio- ja SACD-levyt. Soitinta saa jo kotimaisista kaupoista 800-900 euron hintaan.

Pioneerin ensimmäinen 4K-soitin, UDP-LX500, tulee syyskuussa myyntiin Japanissa varsin rapsakkaan 1 450 euron hintaan. Se tukee HDR10:n ohella Dolby Visionia, ja toistaa tyypillisten levyformaattien lisäksi DVD Audio- ja SACD-levyt. Keski-Eurooppalaiset kauppiaat mainostavat jo soitinta hintaan 999 euroa.

Panasonicin uusi lippulaivasoitin DP-UB9000 tulee Euroopassa kauppoihin syyskuussa. Soitin tukee poikkeuksellisesti sekä Dolby Visionia että HDR10+:aa, toki HDR10:tä unohtamatta. Panasonic on muistanut audiofiilejä tunkemalla takapaneelin täyteen äänilähtöjä, joiden joukossa komeilee mm. kaksi kappaletta balansoituja XLR-antoja. Eurooppalaisen hintavertailusivuston mukaan soittimen hinta jää parhaimmillaan alle tuhannen euron.

Dolby Vision

Microsoft ilmoitti Xbox One S:n ja X:n tukevan Dolby Visionia uusimmassa, vielä beta-asteella olevassa ohjelmistopäivityksessään. Riemun repeäminen osoittautui hieman ennenaikaiseksi, sillä DV-tuki käsittää tällä hetkellä vain striimauspalvelut. Eikä sekään palkitse kaikkia, sillä testeissä on käynyt ilmi Xboxin hyljeksivän joitain Dolby Vision -yhteensopivia televisioita. Toivokaamme Microsoftin korjaavan puutteet ennen päivityksen virallista julkaisua.

SMPTE:n Simon Gauntlett bongasi kiinalaisen Lenovon ständillä kullankimaltavan läppärin, jonka ominaisuuslistalla komeilevat Dolby Atmos ja Dolby Vision. Simon ikuisti läppärin ja kehaisi sen äänentoistoa.

© 2018 @simongauntlett

HDR10+ saa tukea

Samsungin luoma avoin vaihtoehto Dolby Visionille sai lisää ilmaa siipiensä alle, kun Samsung ja Panasonic ilmoittivat julkaisseensa HDR10+ -tuen sisältävän ohjelmistopäivityksen joillekin tämän vuoden 4KTV-malleilleen. Philipsin omistaja TP Vision ilmoitti olevansa kolmas HDR10+:tä tukeva TV-valmistaja. Samaan syssyyn 20th Century Fox -studio kertoi lisäävänsä HDR10+:n tulossa oleviin julkaisuihinsa, ja tiedottavansa asiasta lisää lähiviikkoina. Myös Warner Bros -studiolta odotetaan ilmoitusta formaatin tukemisesta. Lisäksi Amazon Prime Video -palvelun koko HDR-valikoima on saatavilla HDR10+ -muodossa (ainakin joissain maissa).

Testit

ViewSonic PX747-4K: halvalla hyvä 4K HDR-projektori?

Kommentoi

Testissä ViewSonicin edullinen DLP-projektori, jolle valmistaja lupailee 4K UHD -tarkkuutta ja HDR-yhteensopivuutta. Mutta onko siitä oikeasti mihinkään?

Otetaanpa tähän kärkeen pikku anekdootti. Tämän arvostelun piti alunperin käsitellä ViewSonicin projektoria PX727-4K, sillä sen pyysin testiin. En tuolloin tiennyt, että PX727-4K:lla on sisarmalli PX747-4K, joka on ulkoisesti identtinen PX727-4K:n kanssa. Testasin ja palautin projektorin hoksaamatta, että testipenkissä käynyt proju ei ollutkaan PX727-4K. Totuus paljastui vasta myöhemmin, kun aloin koostaa projektorin tietoja tätä artikkelia varten. Valmistaja ilmoittaa PX727-4K:n valotehoksi 2200 lumenia; minä mittasin Bright-kuvatilasta kuitenkin yli 3000 lumenia, mikä sai aikaan varsin hämmentynyttä päänahan raaviskelua ja mittaustulosten tarkistamista. Netistä lataamani käyttöohjeen ensimmäisellä sivulla listataan molemmat mallit, minkä huomattuani etsin PX747-4:n speksit ja tajusin mitä oli tapahtunut.

Kuinka mallit sitten eroavat toisistaan? Eivät hinnaltaan, eivätkä juuri muutenkaan. DLP-kenno, optiikka ja UHD-lamppu ovat identtisiä resoluutiota, 1.2x-zoomia ja lampun kestoa myöten. Teknisesti ainoa ero piilee valopolulla olevassa väripyörässä. PX727-4K:n väripyörä on tyypiltään kuusilohkoinen RGBRGB, kun PX747-4K:n väripyörä on nelilohkoinen RGBW. Valkoisen (W) -lohkon ansiosta PX747-4K paiskaa kankaalle yli puolet enemmän valoa kuin sisarmallinsa. Valoteho ei kuitenkaan tule ilmaiseksi: PX747-4K häviää sisarelleen mitä tulee värien kylläisyyteen ja väriavaruuden laajuuteen.

4K, UHD, jotain muuta?

4K-projektorit eivät ole enää uusi juttu. Sony esitteli ensimmäisen kuluttajamallin vuonna 2011, joskin varsin rasvaisen hintalapun kera. Oman 4K-projektorini ostin jouluksi 2014, jolloin Sony VW300ES:n hinta oli tippiä vaille 10 000 euroa. Vuoden 2017 elokuussa Sony julkisti VW260ES:n, joka on 5 000 euron hintaisena edelleen markkinoiden edullisin aito 4K-projektori.

”Heetkinen!”, saatat sanoa. Miten niin ”edelleen markkinoiden edullisin”, kun Optoma, BenQ, Acer ja ViewSonic ovat julkaisseet lähes kaksikymmentä 4K UHD -projektoria alle 2 000 euron hintaluokkaan? Saahan tätä ViewSonic PX747-4K:ta Suomestakin jo alle 1 200 euroon!

Mysteerin ratkaisu piilee sanassa ”aito”. Yllä mainituissa Sonyissa on kolme kappaletta SXRD-kennoja, joista jokaisessa on 4096 x 2160 kuvapistettä. Tuota 4096 x 2160 -tarkkuutta kutsutaan nimellä 4K DCI, mikä viittaa elokuvateattereissa käytettävään 4K-esitysstandardiin. 4K DCI on hieman outo lintu kuluttajaprojektoreissa, sillä käytännössä kaikki kuluttajien saatavilla oleva 4K-sisältö on 4K UHD -tarkkuudessa, eli 3840 x 2160.

”Aidoksi” 4K UHD -projektoriksi voidaan siis väittää projektoria, jonka todellinen (ns. natiivi) resoluutio on vähintään 3840 x 2160. Markkinoilla on aimo joukko 4K UHD -termillä mainostettuja projektoreja, joiden natiiviresoluutio ei tuohon yllä. JVC:llä ja Epsonilla on 4K UHD -malleja, joiden natiiviresoluutio on 1920 x 1080. Acer, BenQ ja Optoma ovat julkaisseet 4K UHD -projektoreja, joiden 0,67-tuumaisen DLP-kennon natiiviresoluutio on 2716 x 1528.

Testaamani PX747-4K ja monet muut edulliset 4K UHD -projektorit perustuvat uuteen 0,47-tuumaiseen DLP-kennoon. Sen natiiviresoluutio on 2048 x 1200, josta kuvan muodostamiseen käytetään 1920 x 1080 -kuvapisteen kokoista aluetta. Mitenkäs tällaista ”vajaaresoluutioista” masiinaa saa sitten ylistää 4K UHD -projektoriksi ilman kuluttaja-asiamiehen älähdystä valheellisesta mainonnasta?

Se on sallittua (ainakin Yhdysvalloissa), koska Consumer Technology Association (CTA) -järjestön mukaan projektori ansaitsee 4K UHD -luokituksen, mikäli se piirtää kankaalle 3840 x 2160 kuvapistettä. Projektorin natiiviresoluutiolla ei ole asiaan vaikutusta.

PX747-4K ja muut samaa DLP-kennoa käyttävät 4K UHD -projektorit tekevät tuon taikatempun jakamalla kuvalähteestä saapuvan 3840 x 2160 -ruudun neljään palaan, ja piirtämällä nuo neljä palaa kankaalle yksi kerrallaan salamannopeasti ennen kuin seuraavalle ruudulle tehdään sama temppu. Kun nuo neljä palaa piirretään hieman eri kohtiin kangasta, piirtyy kankaalle ainakin teoriassa 3840 x 2160 kuvapistettä.

DLP-kennon kehittäjä Texas Instrumentsin mukaan kennon mikropeilit ovat niin nopeita muuttamaan asentoaan, että kukin mikropeili vastaa käytännössä neljää kuvapistettä. Joissain 4K UHD -ratkaisuissa kuvapisteiden piirtäminen eri kohtiin kangasta tapahtuu kennon ja optiikan välissä värähtelevän elementin avulla, mutta valmistajan sivuilta ei löydy selkeää vastausta kysymykseen miten tuo tapahtuu tämän 0,47-tuumaisen DLP-kennon kohdalla.

Onko kuvapisteiden monistaminen sitten silminnähden huonompi ratkaisu kuin natiivi-4K, kun otetaan huomioon konvergenssin ja optiikan vaikutus kuvan tarkkuuteen? Aihe vaatii aivan oman artikkelinsa, joten ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.

Kun HDR ei ole HDR:ää

Markkinoille on lyhyessä ajassa ilmaantunut useita HDR-logolla koristettuja projektoreita. Valmistajat ovat ilmiselvästi hoksanneet kuluttajien vaativan HDR-yhteensopivuutta uutta televisiota ostaessaan, joten pitihän projektoreihinkin se HDR-logo saada. Asiassa on tosin yksi iso ongelma: kuluttajaprojektoreille ei ole HDR-standardia. Ei sitten minkäänlaista.

Mitä tuo sitten tarkoittaa käytännössä? Ensinnäkin sitä, että HDR-logo projektorin tiedoissa takaa vain sen, että projektori ymmärtää vastaanottavansa HDR-kuvaa — ja siinä kaikki. Logo ei takaa, että projektori osaisi käsitellä tai esittää HDR-kuvaa mitenkään fiksusti. Ilman standardia valmistajilla on täysin vapaat kädet päättää itse mitä HDR-kuvalle projektorissa tehdään ja miten se toistetaan. Toiseksi standardin puute tarkoittaa sitä, että projektorin HDR-toistoa ei voi kalibroida. Miten kalibroija sen tekisi, kun ei ole standardia mihin verrata mittalaitteen antamia lukemia?

Projektorin HDR-toistoa täytyy silti jotenkin arvottaa. Mittauksista ei ole juuri apua standardin puuttuessa. HDR-termi tarkoittaa alunperin vain suurikontrastista kuvaa (High Dynamic Range), mutta termin alle on vaivihkaa muilutettu kosolti muutakin. Esimerkkinä Wide Colour Gamut eli laaja väriavaruus, jonka voisi toteuttaa aivan yhtä hyvin ilman HDR:ää. Päädyin arvottamaan projektorin HDR-suorituskykyä tutkimalla kuinka se toistaa kuvan niitä ominaisuuksia, joilla HDR erottuu perinteisestä SDR (Standard Dynamic Range) -kuvasta.

Liitännät ja muuta yleistä

Projektorin takapaneelissa on kaksi HDMI-tuloa, joista vain toinen tukee 4K-kuvaa ja HDCP2.2-kopiosuojausta. Tietokoneen voi kytkeä projektoriin HDMI:n lisäksi VGA:lla, jos moista kaapelia enää mistään löytää. Ääntä saa sisään ja ulos pikkuplugeilla. Kahdesta USB-liitännästä pienemmällä tehdään firmispäivitykset ja isommasta saa virtaa ulkoisille laitteille. RS-232-liitin mahdollistaa projektorin ohjaamisen hommaan sopivilla lisälaitteilla. Takapaneelin liitännöistä viimeinen antaa 12 voltin herätevirtaa esim. sähkömoottorilla varustetun valkokankaan ohjaamiseen.

Käyttönäppäimet sijaitsevat projektorin päällä. Niillä plärää valikkoja, säätää 10 watin teholla siunatun kaiuttimen äänenvoimakkuutta ja vaihtaa kuvatuloa. Rimpulan oloiset fokus- ja zoom-rullat lepäävät syvennyksessä lähellä projektorin etuosaa. Lämmin jäähdytysilma puhaltaa ulos projektorin vasemmasta etukulmasta edestä päin katsoen. Kaukosäädin on valaistu ja käyttötuntumaltaan aavistuksen epävarma.

Optiikan F-arvoksi ilmoitetaan 1,94 – 2,06 ja polttoväliksi 15,57 – 18,67 mm. Heittosuhteeksi ilmoitetaan 1,47 – 1,76 ja zoomiksi 1,2x. Kulmasta kulmaan 100-tuumainen kuva syntyy vähintään 3,253 metrin ja enintään 3,9 metrin päästä. Käyntiäänen voimakkuudeksi ViewSonic ilmoittaa 27 desibeliä Silence-kuvatilassa, joka minimöi älämölön kytkemällä tuulettimen lisäksi pois päältä liudan ominaisuuksia, joukossa mm. kuvan 4K-tarkkuuden mahdollistava XPR. Silence-tilassa projektori on reippaasti muita toimintatiloja hiljaisempi, mutta tuolloin kuvan tarkkuus on siis tavallinen HD (1920 x 1080).

Valmiiksi lämpimässä huoneessa projektori innostuu huomattavaan puhinaan, kun lampun kytkee Normal-tilaan kirkkaimmilleen. XPR lisää sinfoniaan oman mausteensa sirinän muodossa. Kaiken kukkuraksi testiin toimitettu yksilö piti todella inhottavaa ujellusta myös Silence-tilassa.

Oman Leo Bodnar -viivetesterini kenkkuillessa kurkkasin mitä ulkomaiset kollegani ovat mitanneet projektorin toistoviiveeksi. Tulokset pyörivät 50 ja 60 millisekunnin välissä, mikä on varmasti liikaa joillekin pelaajille.

Leffa pyörimään, vihdoinkin

Elokuvaa katsellessani huomio kiinnittyi ensimmäiseksi mustan harmauteen, joka ei voinut olla pistämättä silmään hiilikellariteatterissani. Lisäksi kuvan tummassa päässä ei ollut sävyjä tai yksityiskohtia nimeksikään. Seuraavaksi huomasin kuva-aluetta reunustavan kehyksen, joka oli testaamallani kuvakoolla n. seitsemän senttimetrin levyinen. Silloin tällöin kehyksen ulkoreunassa erottui lisäksi muutaman kuvapisteen levyinen vaalea raita. Kuva-alueen ulkopuoliset ilmiöt ovat seurausta DLP-kennon rakenteesta, eikä niistä tulla pääsemään eroon ainakaan tämänhetkisen tiedon perusteella. Ilmiöiden näkyvyyttä voi minimoida sopivalla valkokankaalla ja etenkin kankaan ympäristön toteutuksella.

Kuvan värit vaikuttivat hieman pliisuilta ja voimattomilta. Niitä voi jonkin verran boostata MoviePro-valikon Color Enhancer -toiminnolla, joka vaikuttaisi olevan muista DLP-projektoreista tuttu BrilliantColor toisella nimellä. Samassa valikossa lymyilee myös Super Resolution, ehta ”kuvanparannusominaisuus”, joka taikoo kuvaan lisää yksityiskohtia, mukamas. Resoluutiotestikuvalla näki selvästi, että Super Resolution ja Sharpness aiheuttivat molemmat vääristymiä signaalin korkeimmissa taajuuksissa eli skarpeimmissa detaljeissa.

Fokuksen kärsivällisestä ruuvaamisesta huolimatta kuva vaikutti yhä aavistuksen tyypillistä DLP-projektoria pehmeämmältä. Syynä voi olla kennon natiiviresoluution nelinkertaistaminen, mutta selitys voi piillä myös heikkotasoisessa optiikassa. Testikuvageneraattorin valikoissa ja joissain testikuvissa erottui selvästi kummallinen ilmiö, jossa suurikontrastisen ääriviivan viereen piirtyi ylimääräistä vihertävää haamua. Nappasin muistin tueksi ilmiöstä pari havainnollistavaa kuvaa:

PX747-4K:n tuottaman kuvan yleisilme on sitä vakuuttavampi mitä kirkkaampaa sisältöä sillä toistetaan. Projektori on valotehonsa ansiosta parhaimmillaan toistaessaan kirkasta 1.78:1-kuvasuhteen sisältöä, kuten urheilutapahtumia ja turbovalaistuja tv-komediasarjoja. Tummasävyiset leveän kuvasuhteen elokuvat mustine palkkeineen ovat sen sijaan silkkaa myrkkyä. Ankarasta säätämisestä huolimatta kuvan tumma pää pysyy kovin tukkoisena, tehden hallaa sävytoistolle ja detaljien erottumiselle. Kun tuohon vielä lisätään mustan harmaus, ovat pimeät yökohtaukset pahimmillaan katselukelvotonta suttua. Kunnolla pimennetyn kotiteatteritilan sijaan PX747-4K sopii paremmin vaikkapa olohuoneeseen, jossa projektorin valoteho pääsee oikeuksiinsa.

UHD4K.fi käyttää näyttöjen mittaamiseen ja kalibrointiin SpectraCalin kehittämää CalMAN-ohjelmistoa. Tutustu Spectracalin tuotteisiin osoitteessa calman.spectracal.com.

Mittausten valossa

Kurkataanpa miten värilämpötilan asetukset Cool, Normal ja Warm vaikuttavat väritasapainoon Movie-kuvatilassa.

Graafit esittävät väritasapainoa IRE 30 -harmaasta mitattuna. Cool-asetuksella väritasapaino on pahasti siniseen kallellaan. Normal-asetus tuottaa hieman tasapainoisemman tuloksen, vaikka sinertää yhä. Warm-asetus korostaa punaista, kuten arvata saattoi.

Väritasapainoon vaikutetaan asetusvalikon Bias- ja Gain-säädöillä. Optimitapauksessa Gain-säätö vaikuttaa kirkkaisiin sävyihin ja Bias puolestaan tummiin sävyihin. Mutta kuten niin usein, vaikuttavat säädöt tässäkin projektorissa myös toisiinsa. Kun vitivalkoisen säätää kohdalleen Gainilla, ei sen väritasapaino olekaan kohdallaan enää tumman pään säätämisen jälkeen ja päinvastoin. Hyvän kompromissin löytäminen vaatii usein paljon edestakaista jumppaa säätöjen välillä ja toistuvia tarkistusmittauksia. Väritasapainon sai tuunattua varsin hyvään kuosiin ainakin IRE 30:n ja vitivalkoisen kohdalta. Kuva ei kuitenkaan kerro koko totuutta.

Väritasapainon mittaus mustasta valkoiseen kertoo jo paljon enemmän. Virheen määrää kuvaavan deltaE2000:n keskiarvoksi tuli tasan 3. Tulosta ei voi pitää ihan huonona, joskin IRE-arvoilla 45-85 virheet lipsahtavat kolmen väärälle puolelle. Keskimääräiseksi värilämpötilaksi ynnäytyi 6503 kelviniä, mikä on kerrassaan mainio tulos, sillä tavoitteena on 6500 kelviniä.

RGB-väritasapainoa kuvaava graafi paljastaa, että vihreää on liian vähän läpi lähes koko asteikon. Tuo olisi saattanut korjaantua lisäämällä vihreän Bias-arvoa yhdellä tai kahdella pykälällä, mutta jäipä kokeilematta. Projektorin gammaksi oli valittu 2,2 ja kuten mitatusta gamma-käyrästä näkyy, tummat sävyt ovat jonkin verran liian kirkkaita ja kirkkaat sävyt puolestaan hieman liian tummia. Keskiarvo on kuitenkin kiitettävän lähellä 2,2:ta. On/off-kontrastiksi mittautui vain 397:1, mikä kertoo karua kieltä projektorin mustan hailakkuudesta.

Väriavaruus 1999

ViewSonicin mukaan RGBRGB-väripyörällä varustettu PX727-4K kattaa 96 prosenttia HDTV:n Rec.709-väriavaruudesta. Tuo ei ole kovin kummoinen tulos nykypäivänä, sillä HDR-näytöiltä vaaditaan jo täyttä P3-väriavaruuden peittoa; P3 on 26 prosenttia laajempi väriavaruus kuin Rec.709. RGBW-väripyörän takia PX747-4K:ltä oli aihetta odottaa sisarmalliakin pienempää väriavaruutta.

Niinhän siinä sitten kävi. Projektori saavuttaa Bias/Gain-säätöjen jälkeen vain 82,4 prosenttia Rec.709-väriavaruudesta. Vitivalkoista lukuunottamatta kaikkien osavärien dE-virhe on päälle kolmen, joten kalibroinnille olisi tarvetta.

MoviePro-valikon Color Enhancement -ominaisuus tuo väritoistoon kaivattua parannusta. Väriavaruus kasvaa peittämään 83,3 prosenttia Rec.709:stä ja monien osavärien dE-virhe pienenee.

Väripyörän asettamat rajoitukset pitivät huolen siitä, että väriavaruuden kalibrointi oli hukkaan heitettyä aikaa. Sain ruuvattua useimpien osavärien dE-virheen alle kolmeen, mutta väriavaruus pieneni samalla 78,4 prosenttiin. Color Enhancementista ei ollut tässä iloa, sillä sen aktivoinnin jälkeen värisäädöt eivät enää vaikuttaneet värien koordinaatteihin juuri mitenkään.

PX747-4K:n suorituskyky värien suhteen jää vaatimattomaksi. Pienen väriavaruuden takia väreistä uupuu kylläisyyttä ja tehoa. Color Enhancement auttaa hieman ja koska siitä ei tunnu olevan haittaa, voi sen pitää päällä aina. Vihreä ja punainen ovat tosin tuolloinkin sen verran pahasti pielessä, että niiden kalibrointia olisi syytä harkita.

Ja sitten se HDR

Mitä kaikkea HDR-projektorilta saa odottaa? Standardin puuttuessa ravistin sombrerosta valikoiman ominaisuuksia, jotka HDR-projektorin pitäisi mielestäni osata:

  1. ilmoittaa kuvalähteelle olevansa HDR-yhteensopiva
  2. valita automaattisesti HDR-kuvatila HDR:n tunnistaessaan
  3. tunnistaa ja tulkata perinteisen gamman korvaava PQ EOTF
  4. tunnistaa ja toistaa 10-bittiset värit
  5. tunnistaa Rec.2020-väriavaruus
  6. lukea metadatasta minkä kokoista aluetta Rec.2020:stä käytetään
  7. tehdä tonemapping metadatan perusteella
  8. kyetä vähintään 1000:1 ANSI-kontrastiin

PX747-4K kertoo kuvalähteelle tukevansa HDR:ää ja siirtyy automaattisesti HDR-kuvatilaan. PQ:n tulkkaaminen näkyväksi valoksi ei sekään tuota ylenpalttisia ongelmia, sillä projektorin esittämä HDR-kuva ei näytä ainakaan siltä, että se olisi täysin metsässä. Hailakka musta sekä tumman pään sävytoiston ja väriavaruuden ongelmat vaivaavat toki HDR-toistoakin.

Siinä olivat hyvät uutiset, sitten huonoihin. Valmistajan väitteistä huolimatta PX747-4K ei tunnu osaavan toistaa 10-bittisiä värejä, vaikka niitä sisään huoliikin. Testasin tätä 8- ja 10-bittisiä väriliukuja sisältävillä testikuvilla, enkä nähnyt niissä mitään eroa. Isoissa väripinnoissa selvästi erottuva juovittuminen 10-bittisellä 4K-sisällöllä todistaa sekin, että miljardin sävyn sijasta käytettävissä on vain 8-bittisen paletin 16,7 miljoonaa sävyä.

PX747-4K saattaa tunnistaa saavansa laajalla väriavaruudella varustettua kuvaa. Ehkä. Mutta se ei pysty tekemään asialle yhtikäs mitään, koska sen kyvyt eivät riitä kattamaan edes täyttä Rec.709-väriavaruutta, mistään laajemmasta puhumattakaan. Metadatasta ja siihen perustuvasta tonemappingista projektori ei tajua tuon taivaallista.

HDR-asetusvalikon Low, Mid ja High -valinnoilla voi vaikuttaa siihen kuinka ”jyrkästi” projektori tulkkaa PQ-kirkkausdataa. Säästetään tuhat sanaa ja annetaan kuvan kertoa:

Listan viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on ANSI-kontrasti. Sillä tarkoitetaan kuvassa samanaikaisesti näkyvän mustan ja valkoisen välistä kontrastisuhdetta. Yksinkertaistettuna esimerkkinä: mikäli kuvan mustasta mittautuu yksi luksi ja valkoisesta 100 luksia, on ANSI-kontrasti 100:1. Samaa asiaa kuvaa myös termi intra-frame-kontrasti.

Kuluttajakäyttöön tarkoitettu sisältö on perinteisesti masteroitu siten, että sen intra-frame-kontrasti on enimmillään 256:1. Toisin sanoen, kun katselet HD-kuvaa vaikkapa kaapeliverkosta, netistä tai Blu-ray-levyltä, ei sisällössä pitäisi olla yhtään ruutua, jonka intra-frame-kontrasti on suurempi kuin 256:1.

HDR (High Dynamic Range) eroaa perinteisestä SDR:stä (Standard Dynamic Range) merkittävästi siinä, että HDR:n intra-frame-kontrastille ei ole asetettu virallista ylärajaa. Yhden rajoituksen asettaa kamerateknologia: parhaat digitaaliset elokuvakamerat saavuttavat tällä hetkellä n. 18 aukon dynamiikan, mikä tarkoittaa n. 256 000:1 intra-frame-kontrastia. Tietokoneilla on tietysti mahdollista luoda HDR-kuvastoa, jonka kontrasti on vielä tuotakin paljon suurempi.

PX747-4K:n ANSI-kontrastiksi mittautui 354:1. Tuo riittää mennen tullen perinteisen SDR-sisällön tarpeisiin, joten korkealaatuisen HD-kuvan esittäminen ei jää kiinni ainakaan projektorin ANSI-kontrastista. HDR-sisällöllä saadaan kontrastista irti kaikki hyöty. 354:1:llä ei tosin kauhean pitkälle pötkitä, koska HDR-masteroidussa sisällössä tuppaa olemaan kosolti otoksia, joiden intra-frame-kontrasti ylittää 4000:1. Kannattaa toki muistaa, että HDR-masteroiduissa elokuvissa on tietysti myös matalakontrastisia kohtauksia.

Toimiiko kuvapisteiden monistaminen?

Testasin DLP-kennon kuvapisteiden nelinkertaistamista kolmella 3840 x 2160 -tarkkuuden testikuvalla. Ensimmäinen sisältää vuorottelevia yhden pikselin levyisiä mustia ja valkoisia vaakajuovia. Toisessa vuorottelevat juovat ovat pystysuorassa. Kolmas kuva on haastavin; siinä yhden pikselin levyiset mustat ja valkoiset juovat muodostavat piskuisista kuvapisteistä koostuvan shakkilaudan.

Olen testannut kuvapisteitä monistavia projektoreja näillä testikuvilla aiemminkin, vaihtelevin tuloksin. Jotkut projektorit piirsivät ensimmäisen kuvan oikein, mutta kaksi seuraavaa ovat silkkaa puuroa. Eräs projektori osasi piirtää kuvan nro 2, mutta eka ja kolmas eivät onnistuneet. Yksi DLP-projektori piirsi oikein ensimmäisen ja toisen kuvan, mutta kolmas oli ylivoimainen tehtävä. Mikäli kuvapisteiden monistaminen tuottaisi kankaalle aidosti 3840 x 2160 kuvapistettä, näkyisivät kaikki kolme testikuvaa oikein.

PX747-4K epäonnistui testissä surkeasti. Se ei kyennyt piirtämään yhtäkään kolmesta testikuvasta. Tiedän erään toisen, samaan kennon perustuvan, DLP-projektorin pystyvän piirtämään kuvat 1 ja 2, joten tämän projektorin kohdalla kuvapisteiden monistaminen saattaa jonain kauniina päivänä toimia paremmin ohjelmistopäivityksen myötä.

Summa Summarum

ViewSonic PX747-4K edustaa uutta ja edullista 4K HDR -projektorien sukupolvea. On tosin vähän kiikun kaakun voiko sitä hyvällä omatunnolla väittää 4K-projektoriksi, koska se ei testeissä osannut piirtää kankaalle 3840 x 2160 kuvapistettä. HDR-projektoriksi en sitä kehtaisi väittää, mutta termin ”HDR-yhteensopiva” hyväksyisin.

Musta on harmaata, tumman pään sävyt kadoksissa ja väritoisto aavistuksen valjua. Kuva ei ole aivan niin partaveitsenterävä kuin DLP-projektoreissa yleensä. Puutteistaan huolimatta PX747-4K tuottaa siedettävää kuvaa HD-lähteestä, kunhan sen ei tarvitse toistaa varjoja tai yökohtauksia.

Saman kennon ympärille rakennettuja 4K HDR -projektoreja on markkinoilla useita; niiltä ei kannata odottaa järkyttävästi tätä mallia parempaa kokonaissuoritusta.

Speksit

Valmistajan ilmoitusMitattu
Valoteho (maksimi)3500 lumenia3010 lumenia
Valoteho (SDR Movie Eco)--891 lumenia
Valoteho (SDR Standard Normal)--2025 lumenia
Valoteho (HDR Movie Normal)--1620 lumenia
Kontrasti (on/off)12 000:1 (dynaaminen)685:1 (natiivi)
Kontrasti (ANSI)--354:1
Väriavaruuspeitto (Rec. 709)?83,3%
Käyntiääni27 dB (Silence-tilassa)--
Virrankulutus310 wattia--
Lampun kesto tuntia4000 (Normal), 15 000 (SuperEco)
Lampun teho240 wattia
Koko332 x 135 x 261 mm
Painon. 4,5 kg

Artikkelit

Samsungin uusi tv-mallisto huomioi pelaajat

Kommentoi

Samsungin promokiertue siirtyi pääsiäisen alla New Yorkista Milanoon, jossa yhtiö esitteli uuden TV-mallistonsa tekniikkaa paikalle kutsutuille toimittajille.

Tech Summit -nimestään huolimatta tilaisuuden virallisen ohjelman anti ei pureutunut järin syvälle tekniikkaan. Mielenkiintoisimmat tiedonjyväset saikin puristettua korealaisista insinööreistä vasta esitysten jälkeen vapaamuotoisen rupattelun lomassa.

Viime vuoden Q-sarjalaisiin verrattuna tämän vuoden malleissa käytetään pienempiä kvanttipisteitä. 2,6 nanometrin kvanttipiste on onnistuttu kutistamaan 1,5 nanometriin, ja aiemmin 1,6 nanometrin kvanttipiste on tänä vuonna kooltaan 1,1 nanometriä. Pistekoon pienentämisellä saavutetaan puhtaammat värit.

Q9FN – ei enää reunaledejä

Sarjan lippulaiva, Q9FN, tuottaa valon taustaledeillä muista malleista poiketen. Samsung on antanut taustavalolle nimeksi ”Direct Full Array Elite”. Erikseen ohjattavien alueiden määrää kysyttäessä Samsungin edustaja kysyi pitkän selityksen päätteeksi, ”Miltä 500 kuulostaa sinusta?” Ota tuosta nyt sitten selvää. Q9FN:n maksimikirkkaudeksi ilmoitettiin sentään 2 000 nittiä ilman kiertelyä tai kaartelua.

Samsung on kehittänyt uutta älyä taustavaloratkaisun ohjaamiseen. Algoritmit tunnistavat laajakuvasisällön mustat palkit ja sammuttavat palkkien kohdalla olevat ledit, jotta palkit säilyvät pikimustina. Järjestelmä osaa myös varmistaa, että pienten yksityiskohtien kirkkaus ei kärsi. Hyvän pohjamustan ja kontrastin tavoittelemiseksi Samsung on kehittänyt uuden, heijastuksia entisestään vähentävän Ultra Black Elite -suotimen.

HDR10+ tulee myös viime vuoden malleihin

Samsung kehitti HDR10+:n ilmaiseksi vaihtoehdoksi Dolby Visionille. Ei siis ihme, että Samsungin uusi mallisto tukee HDR10+ -formaattia ja sen mukaista dynaamista metadataa. Televisioiden HDMI-tulot ovat kuitenkin versiota 2.0, kun dynaamisen metadatan tuki sisältyy vasta HDMI 2.1 -standardiin. Samsung on kiertänyt HDMI 2.0:n rajoituksen ujuttamalla metadatan Infoframe-datan joukkoon tavalla, jonka HDMI 2.0 sallii. Ratkaisun ansiosta HDR10+ tulee päivityksenä moniin viime vuoden tv-malleihin, sekä ainakin yhteen viime vuonna julkaistuun UHD Blu-ray -soittimeen. 2016-malleihin HDR10+:aa ei ole tulossa.

Nannaa pelaavalle kansanosalle

Suurin osa uuden malliston televisioista hyväksyy 120 fps -kuvaa ”2K”-tarkkuudella. Epäselväksi jäi tarkoittaako Samsung ”2K”:lla HD-tarkkuutta vai jotain muuta. Monissa malleissa on myös ns. Auto Game Mode -toiminto, joka tunnistaa pelikonsolista tulevan kuvan ja kytkee TV:n automaattisesti lyhyempään vasteaikaan pystyvään pelitilaan. Samsungin mukaan ”input lag” on saatu nipistettyä viimevuotisesta 20,2 millisekunnista 15,9 millisekuntiin 1080p-kuvalla.

VRR on herkullinen ominaisuus niille, jotka mielivät käyttää televisiota pelinäyttönä. Variable Refresh Rate -tilassa televisio tahdistuu pelikonsolin tai PC:n näytönohjaimeen, ja piirtää ruudut sitä mukaa kuin näytönohjain ehtii niitä tuottaa. Tekniikka vähentää liikesumeutta, lyhentää vasteaikaa ja tekee revenneistä (= kun seuraavaa ruutua aletaan piirtää edellisen ollessa vielä kesken) ruuduista historiaa. VRR on yksi HDMI 2.1 -standardin uusista ominaisuuksista.

Samsungin toteuttama VRR ei kuitenkaan ole nimestään huolimatta HDMI 2.1 -standardin VRR, vaikka toimiikin käytännössä samalla tavalla. Kärsivällisen tivaamisen seurauksena selvisi, että kyseessä on AMD:n kehittämä FreeSync. Näin ollen Samsungin uudet televisiot MU6000-sarjasta ylöspäin tukevat FreeSynciä Xbox One S/X-pelikonsolien ja joidenkin AMD-näytönohjainten kanssa. PlayStation 4:ssä on myös AMD:n valmistama näytönohjain, mutta PS4 ei ilmeisesti tue FreeSynciä, ainakaan vielä. Samsungin edustaja ei osannut lonkalta sanoa onko televisioiden FreeSync versiota 1 vai 2.

Artikkelit, Uutiset

Samsungin 2018 TV-mallisto

Kommentoi

Samsung esitteli kuluvan vuoden tv-mallistonsa tänään New Yorkissa. Pressitiedotteen mukaan mallistossa painotetaan kuvanlaatua, tyyliä ja Smart-ominaisuuksia.

Kuvanlaadulliset kehitysaskeleet liittyvät uudenlaiseen QLED-paneelirakenteeseen. Lippulaivamallissa on FALD-taustavalaistus, joka puuttui täysin viime vuoden QLED-mallistosta. Taustavalaistuksen tarkkuutta on parannettu ns. ”carbon mesh” -elementillä. Samsungin mukaan myös katselukulma on viime vuoden malleja leveämpi, ja Quantum Dot -teknologia tuottaa nyt 5 prosenttia puhtaammat värit. Valmistajan mukaan se on myös onnistunut vähentämään nestekiteiden valovuotoa 40 prosentilla.

Uusi Ambient Mode -ominaisuus lataa ruudulle esim. taidetta, uutisotsikoita ja säätietoja television ollessa valmiustilassa. Tv osaa myös sulautua ympäristöönsä, jos sille annetaan vaikkapa kännykällä napattu valokuva huoneen seinästä; televisio käyttää valokuvaa Ambient Moden taustakuvana.

Q7F esittelee Ambient Modea

Samsung esitteli viime vuonna parin millimetrin paksuisen välijohdon, jolla kuva ja ääni siirtyvät ulkoisesta liitäntäyksiköstä ruudulle. Tänä vuonna välijohto on hieman paksumpi, läpinäkyvä ja AV-datan lisäksi siinä kulkee nyt myös virta. Uusi välijohto on käytössä Q9- ja Q7-malleissa.

4K UltraHD HDR -mallisto

NU7105 (49/55/65/75 tuumaa) on Tizen-käyttöjärjestelmällä varustettu Smart TV UHD-tarkkuuden suoralla paneelilla. Televisio toistaa HDR-laajasävykuvaa HDR10-, HLG- ja HDR10+ -formaateissa. Tv tulee saataville myös käyrällä paneelilla, mallinumerolla NU7305 (49/55/65 tuumaa).

NU7405 (49/55/65/75 tuumaa) eroaa 7105-mallista laajemman väriavaruuden toistolla ja sisäänrakennetulla Bluetooth-yhteydellä. 7405-mallissa on myös satelliittiviritin ja tv-ohjelmien tallennusmahdollisuus USB-liitäntään kytketylle massamuistille. NU7405 tulee suoralla paneelilla; NU7505 (49/55/65 tuumaa) on sama televisio käyrällä paneelilla.

NU7405

NU8005 (suora paneeli, 49/55/65/75/82) ja NU8505 (käyrä paneeli, 55/65) edustavat valmistajan Premium UHD -sarjaa. Paneelin virkistystaajuus on suurempi ja tarjoaa paremman liikeresoluution. Paneeli on taustavalaistu ja sen katselukulma on 7105- ja 7405-malleja laajempi. NU8000-sarjan televisiot tunnistavat pelikonsolit automaattisesti ja valitsevat viiveettömimmän kuvatilan. NU8000-sarjasta lähtien televisiot sisältävät tuplavirittimen ja neljä HDMI-tuloa kolmen sijaan.

Q7F (55/65/75 tuumaa) on toisen sukupolven QLED-televisio. Sen ominaisuuksia ovat 1500 nitin kirkkaus, viimevuotista laajempi katselukulma, Ambient Mode ja läpinäkyvä One Invisible Connection -välijohto. Paneeli valaistaan reunaledein.

65-tuumainen Q7F

Q8F (suora paneeli, 55/65) ja Q8C (käyrä paneeli, 55/65) ovat Euroopassa reunaledejä, mutta Yhdysvalloissa taustavalaistuja. Pressitiedotteen perusteella eurooppalaisten Q7- ja Q8-mallien erot ovat lähinnä kosmeettisia.

Q8C käyrällä paneelilla

Q9FN (55/65/75) on malliston lippulaiva. Suoran paneelin valaistuksesta huolehtii FALD-taustavalaistus, joka tuottaa 2000 nitin kirkkauden. Tv:n äänentoisto koostuu 60 watin vahvistimesta ja kuudesta kaiuttimesta.

Malliston lippulaiva, Q9FN

Samsung ei ole vielä julkistanut uuden malliston hintoja Suomessa. Yhdysvalloissa 65-tuumaisen Q9FN:n suositushinnaksi on ilmoitettu 3800 dollaria, mutta kyseessä saattaa olla erilainen televisio kuin Euroopassa, joten johtopäätöksiä ei kannattane vielä tuosta vetää.

Samsung esitteli myös uuden Ultra-Large Screen TV -konseptin, jossa suurta kuvaa hajalavia kuluttajia houkutellaan 75-tuumaisilla ja sitäkin isommilla kokoluokilla. NU8005-, Q7FN- ja Q9F -mallit tulevat myyntiin vähintään 75-tuumaisina. Samsung esitteli tilaisuudessaan myös ensimmäisen kuluttajille suunnatun MicroLED-television. Moduleista koostuva televisio tulee aluksi myyntiin 146-tuumaisena. MicroLED-tekniikka ei enää tarvitse värisuodatinta ja taustavaloa, vaan jokainen pikseli on itsevalaiseva. Samsung ilmoitti television kirkkaudeksi jopa 2000 nittiä, ja ylisti teknologiaansa pitkäikäiseksi, kirkkaaksi ja energiatehokkaaksi. Edulliseksi sitä ei väitetty. 🙂

All images © 2018 Samsung, used with permission

Artikkelit, Uutiset

Philipsin ensimmäinen vuosipuolisko

Kommentoi

Philips esitteli kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla ilmestyviä televisioitaan kylmänharmaassa Amsterdamissa.

Tilaisuuden pääosassa olivat kolme uutta OLED-mallia: 803, 873 ja 973. 873 on käytännössä viimevuotisen 9002:n 65-tuumainen versio. 973:n (65″) mukana tulee seinä- ja pöytäasennukseen sopiva kangaspäällysteinen ’soundbase’, joka sisältää kuusi kaiutinta. Television takapaneelissa on lisäksi bassokaiutin. Vuoden toisella neljänneksellä ilmestyvä 803 (55″ ja 65″) edustaa uutta minimalistista muotoilua, jonka tunnistaa mm. hieman poikkeuksellisesta jalustaratkaisusta.

OLED 973 ja soundbase seinällä. Kuva © 2018 TP Vision, used with permission

 

Soundbase lähikuvassa. Kuva © 2018 TP Vision, used with permission

 

Mallit ovat suorituskyvyltään identtisiä, erojen rajoittuessa televisioiden muotoiluun ja äänentoistoon. Kolmikolle yhteisiä ominaisuuksia ovat mm. Ambilight kolmella sivulla, Philipsin ilmoittama 900 nitin kirkkaus, Android M -käyttöjärjestelmä, puheohjattava Google Assistant, viime vuodesta jatkokehitetty P5-kuvaprosessori sekä tuki HDR10/HDR10+/HLG-kuvaformaateille. Philipsin edustajan mukaan ilmainen käyttölisenssi painoi vaakakupissa sen verran paljon, että yhtiö valitsi HDR10+:n Dolby Visionin sijaan.

OLED 873. Kuva © 2018 TP Vision, used with permission

 

OLED 803:n jalustaratkaisu. Kuva © 2018 TP Vision, used with permission

LED/LCD-mallisto mullistuu. Philips heitti kvanttitäplät romukoppaan: uusissa lippulaivamalleissa 8303 ja 8503 on Quantum Dot -kuorrutetun VA-paneelin tilalla NanoCell-tekniikkaa hyödyntävä IPS-paneeli, joka on ilmeisesti lähtöisin LG:ltä. Paneelin valaistus tapahtuu reunaledeillä, ja mallien kirkkaudeksi ilmoitettiin 400 nittiä. Tuetuiksi HDR-formaateiksi listattiin HDR10, HDR10+ ja HLG. Philips kertoi IPS-paneelin kattavan 90 prosenttia P3-väriavaruudesta, ja tarjoavan leveämmän katselukulman kuin viimevuotinen Quantum Dot -malli.

Joissakin malleissa on mukana minimalistinen kaukosäädin lähinnä puheohjausta varten.

Malleissa 7503 ja 7803 on myös reunaledit, mutta paneelina tavallinen VA. Kirkkaudeksi ilmoitettiin 400 nittiä ja tuettujen HDR-formaattien listalla ovat vain HDR10 ja HLG. Sama pätee 7300-sarjaan, jossa reunaledit on korvattu taustaledeillä, kirkkauden pienentyessä 350 nittiin.

Google Assistantin avulla Philips Hue -lamppuja ja Nest-termostaattia voi ohjata puhekomennoilla.

NanoCell IPS -paneelin ohella Philipsin LED/LCD-malliston merkittävin uudistus on maailmalla kehuja keränneen P5-kuvaprosessorin ilmaantuminen kaikkiin malleihin 7300-sarjasta lähtien. Lisäksi 6500-sarjasta lähtien kaikissa televisioissa on Ambilight kolmella sivulla.

Uuden malliston hintoja ei ole vielä julkistettu.

Uutiset

CES 2018: Sony

Kommentoi

Sony esitteli CES-messuilla uuden 4K UHD TV-mallistonsa ohella ällistyttävän 8K-prototyypin.

Pahnan päällimmäisenä on uusi OLED-televisio, malliltaan AF8. Se tulee myyntiin 55- ja 65-tuumaisena. Viimevuotisesta A1:stä poiketen AF8 on varustettu pienellä pöytäjalustalla, eikä televisio nojaa taaksepäin yhtä selkeästi kuin A1. Kaiuttimien virkaa toimittaa jälleen Acoustic Surface -ratkaisu, jossa tv-ruutu itse toimii kaiuttimena. Kuvan prosessoinnista vastaa arvostettu X1 Extreme -suoritin, joka mahdollistaa Dolby Vision -tuen ohjelmistopäivityksen myötä. Päivitystä ei todennäköisesti tarvitse kauaa odotella, sillä viimevuotisiin X1 Extremellä varustettuihin malleihin tulee Dolby Vision -päivitys tässä kuussa.

65-tuumainen AF8 OLED

LCD-malliston lippulaivana jatkaa edelleen vuonna 2016 julkaistu ZD9. Se saa rinnalleen uuden XF90-sarjan, joka sisältää 49-, 55-, 65- ja 75-tuumaiset mallit. XF90-sarjan televisioissa on X1 Extreme -suoritin, joten niihinkin tulee Dolby Vision -päivitys. Uutena ominaisuutena sarjan televisioissa on X-Motion Clarity -ominaisuus, joka vähentää kuvan liikesumeutta säätelemällä taustaledien himmennystä.

XF80- ja XF85-sarjan televisiot ovat nekin 4K UHD -tarkkuuden HDR-yhteensopivia televisioita. XF85-mallisto sisältää 43-, 49-, 55-, 65-, 75- ja 85-tuumaiset mallit X1-suorittimella. XF80-mallisto tulee saataville 43-, 49- ja 55-tuumaisina, X-Reality Pro -suorittimella varustettuna.

Sony esitteli myös uuden Ultra HD Blu-ray -soittimen. UBP-X700 tulee myyntiin kesällä 270 euron hintaisena. Maininnan arvoisen siitä tekee myöhemmin julkaistava Dolby Vision -päivitys, jota ei näillä näkymin ole tulossa viime vuonna julkaistuun X800-soittimeen.

UBP-X700 (270€) päivittyy myöhemmin Dolby Vision -tuella

Sony häikäisi (kirjaimellisesti) yleisöä 8K-television prototyypillä, jossa käytetään X1 Extremeä tuplasti tehokkaampaa X1 Ultimate -suoritinta. Prototyyppi tuottaa jopa 10 000 nitin maksimikirkkauden, mikä teki Twitter-viestien perusteella lähtemättömän vaikutuksen moniin television nähneisiin messuvieraisiin.

Uutiset

CES 2018: päivää ennen

Kommentoi

CES-messut eivät ole vielä edes alkaneet, mutta useat valmistajat ovat jo ehtineet esitellä uutuuksiaan Las Vegasissa.

Kuten eilisessä uutiskoosteessa uumoiltiin, julkisti Samsung MicroLED-tekniikkaan perustuvan ”The Wall” -television. Sillä on kokoa messevät 146 tuumaa, eli 370 senttimetriä, kulmasta kulmaan. Televisio on modulaarinen, joten sen voi sovittaa monenmoisiin tiloihin modulien määrää muuttamalla. MicroLED-nimen mukaisesti TV:n kuvapisteet ovat pikkuruisia RGB LEDejä, jotka eivät tarvitse taustavaloa tai värisuodinta. Näin televisio saavuttaa jopa 2000 nitin kirkkauden. Samsung ei tilaisuudessaan puhunut mitään TV:n hinnasta tai saatavuudesta.

Samsung esitteli myös QLED-pohjaisen, 85-tuumaisen 8K-television, joka käyttää keinoälyä pienempiresoluutioisten kuvasignaalien skaalaamisessa 8K-tarkkuuteen. Näytön FALD-taustavalaistus koostuu valmistajan väittämän mukaan yli kymmenestä tuhannesta erikseen himmennettävästä alueesta. Ruudun kirkkaudeksi vihjattiin 4000 nittiä. TV tulee myyntiin tänä vuonna, mutta hinnasta ei tietenkään hiiskuttu vielä mitään. Samsung julkaisee tänä vuonna myös uusia 4K UHD -tarkkuuden QLED-televisioita, joista ainakin yhdessä on FALD-taustavalaistus reunaledien sijaan.

Kiinalainen Hisense lyö kapuloita kaikkien rattaisiin uutuusmallillaan H10E. 75-tuumaisessa 4K Ultra HD -tarkkuuden TV:ssä on 120 hertsin paneeli, 1056-alueinen taustavalaistus, Dolby Vision -tuki ja väritoistossa avittaa Nanosys-yhtiön kehittämä quantom dot -kuorrutus. Hisensen mukaan televisio kykenee 2000 nitin kirkkauteen. Toinen uusi malli, H9E Plus, kattaa jopa 90 prosenttia Rec.2020-väriavaruudesta, väittää valmistaja. Toivottavasti nämä mielenkiintoiset televisiot tulevat myyntiin myös Suomessa.

Hisense H10E

Pelaavalle kansanosalle jännittävin tuotejulkistus oli Nvidian ”BFGD”, eli Big Format Gaming Display -konsepti. BFGD on käytännössä 65-tuumainen näyttö 4K-tarkkuudella, 120 hertsin paneelilla, HDR-tuella, 1000 nitin kirkkaudella ja sisäänrakennetulla Nvidia Shield -konsolilla. Näyttö tukee myös Nvidian G-Sync-toimintoa sulavan ruudunpäivityksen takaamiseksi. Ensimmäiset BFGD:t ilmestyvät kesällä, valmistajinaan Acer, Asus ja HP. Näyttöjen hinnoittelu selviää lähempänä julkaisupäivää.

Uutiset

Uuden vuoden ensimmäinen uutiskooste

Kommentoi

Kuluttajaelektroniikan saralla ehti tapahtua yhtä sun toista sivuston ylläpitäjän ladataessa tovin akkujaan.

HDMI Forum julkisti kauas tulevaisuuteen tähyävän HDMI 2.1 -standardin. Sen merkittävimmät uudistukset ovat tuki dynaamiselle metadatalle (HDR10+), objektipohjaisia ääniformaatteja (kuten Dolby Atmos) tukeva äänen eARC-paluukanava ja Variable Refresh Rate -tuki, joka tahdistaa näytön virkistystaajuuden kuvalähteen kuvanopeuteen PC-pelaajille tuttujen G-Syncin ja FreeSyncin tapaan. Maininnan arvoinen on myös  suurempien kuvanopeuksien tuki: HDMI 2.1 mahdollistaa 120 ruudun sekuntinopeuden 4K-tarkkuudella ja 60 ruudun sekuntinopeuden 8K-tarkkuudella. Tuettujen resoluutioiden listalla on myös 10K. Kaiken tämän toteuttamiseksi HDMI:n tiedonsiirtonopeutta on täytynyt kasvattaa HDMI 2.0:n 18 gigabitistä 48 gigabittiin, mikä asettaa HDMI-kaapeleille aivan uudentasoisia laatuvaatimuksia. Esimerkiksi kiinalainen Fibbr markkinoi valokuidusta tehtyä HDMI-kaapelia, jolle se lupaa 56 gigabitin siirtonopeuden jopa 50 metrin mittaisena.

LG esitteli OLED- ja LED/LCD-mallistonsa tälle vuodelle. Monissa malleissa on LG:n uusi keinoälyapulainen ThinQ. Se perustuu ilmeisesti Googlen keinoälyapulaiseen, johon on voinut jo kotvan tutustua tietyissä Android-puhelimissa ja Nvidian Shield-konsolissa. OLED-malleissa C8, E8 ja W8 on uusi Alpha9-kuvaprosessori, joka sisältää kehittyneen kohinanpoiston ja tuen 120 ruudun sekuntinopeudella esitettävälle kuvalle. Uuden malliston edullisimmassa OLEDissa, B8:ssa, on ominaisuuksiltaan vaatimattomampi Alpha7-prosessori. Kaikki OLED-mallit tukevat Technicolorin Advanced HDR:ää, Dolby Visionia, HDR10:tä ja HLG:tä. Lisäksi niissä on uudet ”HDR10 Pro” ja ”HLG Pro” -toiminnot, jotka analysoivat HDR10- ja HLG-kuvavirtaa ruutu kerrallaan ja optimoivat television kirkkautta kuvasisällön mukaan aivan kuin dynaamisen metadatan perusteella.

Viime vuonna IFA-messuilla julkistettu HDR10+ -formaatti sai uutta tuulta siipiensä alle, kun Hollywood-studio Warner ilmoitti liittyneensä formaatin tukijajoukkoon. Sen seurana ovat Samsung, Panasonic, Amazon Video ja 20th Century Fox. HDR10+ on avoin metadataformaatti, jonka Samsung kehitti ilmaiseksi vaihtoehdoksi Dolby Visionille. Standardoinnista vastaava SMPTE hyväksyi Samsungin ehdotuksen osaksi metadataa käsittelevää ST2094-standardia. Amazon Video tarjoaa jo HDR10+ -sisältöä palvelussaan.

Panasonic esittelee 9. tammikuuta alkavilla CES-messuilla kaksi uutta OLED-televisiota, FZ950 ja FZ800. Ne tulevat myyntiin 55- ja 65-tuumaisina. Mallien erot rajoittuvat muotoiluun ja ääneen, sillä niissä on sama OLED-paneeli ja kuvaprosessointi. Valmistajan ilmoituksen mukaan paneelien kirkkaus yltää 900 nittiin, ja automaattista kirkkauden rajoitinta on edelleen parannettu viime vuodesta. P3-väriavaruuden peittoprosentiksi ilmoitetaan 99%. Televisiot tukevat uutta HDR10+ -formaattia, jonka dynaaminen metadata mahdollistaa entistä paremman HDR-kuvan toistamisen etenkin sellaisilla televisioilla, joiden kirkkaus ja dynamiikka eivät yllä kuvalähteen vaatimusten tasolle. Tällainen tilanne tulee eteen mm. monilla UHD Blu-ray -kiekoilla, jotka on masteroitu 4000 nitin maksimikirkkauteen. FZ950 ja FZ800 eivät tue Dolby Visionia.

Panasonicin uusien televisioiden julkistuksen yhteydessä tuli ilmi, että Blu-ray-standardia valvova BDA on joulukuussa 2017 lisännyt UHD Blu-ray -standardiin tuen HDR10+ -formaatille.

Panasonic esitteli CES-messujen alla neljä uutta UHD Blu-ray -soitinta. DP-UB820:ssa on Panasonicin 2018-mallisarjan televisioissakin käytetty HCX-prosessori ja tuki sekä Dolby Visionille että HDR10+:lle. Soitin osaa muokata HDR-kuvaa lennossa hieman dynaamisen metadatan tapaan, mistä pitäisi olla iloa etenkin edullisten HDR-televisioiden omistajille. Soitin voi myös muuttaa HDR-kuvan kirkkautta katselutilan valaistuksen mukaan, mitä varten soittimessa on tilan valaistusta mittaava valokenno. Mallit UB420, UB330 ja UB320 ovat hinnaltaan UB820:tä edullisempia ja ominaisuuksiltaan riisutumpia.

Asus julkisti 21,6-tuumaisen OLED-näytön HDR10-tuella. PQ22UC-näytön resoluutio on 3840×2160, eli Ultra HD, ja se kattaa 99% DCI-P3-väriavaruudesta. Asuksen mukaan näytön natiivi-on/off-kontrasti on huikea 1 000 000:1, kiitos OLED-teknologian. Mielenkiintoiseksi näytön tekee se, että sen OLED-paneeli ei ole peräisin LG:ltä, vaan Japan Displayn, Panasonicin ja Sonyn yhdessä perustamalta JOLEDilta. Yhtiön mukaan se aikoo keskittyä keskikokoisiin ammattilaisnäyttöihin, joten siitä ei ole LG:n kilpailijaksi TV-kokoisten OLED-paneelien valmistajana.

CES-messuilla tullaan näkemään kookkaita 8K-televisioita useilta valmistajilta. Sharpin 8K-televisio tulee Euroopassa myyntiin keväällä. LG esitteli 88-tuumaisen 8K OLED -television messujen alla. Sony on rekisteröinyt ”8K HDR” -logon, joten eiköhän senkin osastolla nähdä 8K-televisio. Panasonic tuo messuille 8K-television, kertovat huhut. Koreasta kantautuu tieto, että Samsung tulee myös esittelemään 8K:ta CESissä. NHK, eli Japanin ”YLE”, aikoo aloittaa 8K-lähetykset vielä tänä vuonna.

Huhujen mukaan Samsung esittelee CES-messuilla yli 100-tuumaisen microLED-näytön. Kyseessä on OLEDin kaltainen näyttöteknologia, joka on kuitenkin OLEDia helpompi ja halvempi valmistaa suurina näyttöinä.

Uutiset

4K-leffat saapuivat iTunesiin

Kommentoi

Ensimmäiset 4K-nimikkeet ovat ilmaantuneet Applen iTunes-kauppaan. Valikoima sisältää yllätyksiä.

Pikaisella iTunesin selailulla vastaan tuli parikymmentä 4K-elokuvaa. Niistä valtaosa on lähtöisin Warner-studiolta, ja näyttääkin siltä, että Suomessa iTunes tarjoaa 4K-sisältöä ensi alkuun vain Warnerilta ja 20th Century Foxilta. Jenkkien iTunes-kauppa listaa nyt 4K-sisältöä myös Paramountilta ja Universalilta.

Selailussa löytyi vailla HDR:ää olevia 4K-elokuvia vain muutama. Niitä ovat ainakin Alien: Covenant (13,99 €), Deadpool (11,99 €), Sully (9,99 €) ja The Legend of Tarzan (9,99 €).

Yllättävintä on Dolby Visionia tarjoavien nimikkeiden määrä. Löytyneistä elokuvista vain yksi (Logan, 13,99 €) sisältää HDR10-kuvan, kun Dolby Vision -elokuvia on toistakymmentä. Niiden joukossa on vielä UHD-kiekolla julkaisemattomia elokuvia, sekä elokuvia, joiden UHD Blu-ray -julkaisulla on HDR10-kuva Dolby Visionin sijaan.

Alla 4K Dolby Vision -poimintoja mielenkiintoisemmasta päästä:

Mad Max: Fury Road – 10,99 € (osto) / 3,99 € (vuokra)
Wonder Woman (25.9.) – 16,99 €
American Sniper – 9,99 € / 4,99 €
Batman vs Superman: Dawn of Justice – 9,99 € / 0,99 €
LEGO: Batman Movie – 9,99 € / 4,99 €

4K-elokuvien hinnoittelu iTunesissa tulee varmasti aiheuttamaan päänvaivaa UHD Blu-ray -kiekkojen julkaisijoille. On jotakuinkin varmaa, että Applen 4K-julkaisut eivät tule pärjäämään UHD Blu-ray -kiekoille kuvan- ja äänenlaadussa, mutta ainakin allekirjoittanutta yllä mainitut hinnat houkuttelevat. Kymppi Lego Batmanista Dolby Vision -kuvalla? Kyllä kiitos!

Myös Wonder Woman on mielenkiintoinen tapaus. UHD-kiekon hinta tulee pyörimään 30 euron hujakoilla, eikä levy sisällä Dolby Vision HDR:ää. Onko kiekon kuvan- ja äänenlaatu sitten niin paljon parempi, että melkein kaksinkertaiselle hinnalle löytyy perustetta? Aika näyttää.

Päivitys 15.9. klo 19:45

Nyt Suomen iTunes-kauppaan on ilmaantunut 4K-nimikkeitä myös New Line Cinemalta ja MGM:ltä. Paramount ja Universal antavat yhä odottaa itseään.

Poimintoja:
San Andreas (New Line) 4K Dolby Vision – 4,99 € / 4,99 €
Collateral Beauty (New Line) 4K Dolby Vision – 14,99 € / 4,99 €
Creed (MGM) 4K Dolby Vision – 11,99 €
Hercules (MGM) 4K ilman HDR:ää – 11,99 €

Kaikki mitä sinun tarvitsee 4K Ultra HD:sta tietää.